Unohda tunteet talleta sielus roskapankkiin

Menin vahingossa humalaan toissapäivänä ja jossain Kallion räkälässä joku nuori mies osallistui meidän perintökeskusteluun kertomalla perineensä juuri jonkun firman, jonka se oli kekkulissa suostunut ottaa hoitaakseen ja oli siten neljättä päivää baarissa. Ja tänään muistelin sitä kun joku joulu perinteisellä hautausmaakierroksella äiti oli niin kännissä että se kaatui yhteen ojaan, eksyi syyttäen siitä myöhemmin kovaäänisesti meitä ja lopulta kotona se kyllästyi isäpuolen valitukseen ja heitti kinkun pihalle hankeen. Itkin, isoveli lähti ja sitten kokosin itseni koska vietän aina aattoillan isän ja mummon luona. Niillehän en oo ikinä kertonut mitään mistään niinkuin en kenellekään. Unohda tunteet, unohda tunteet.

Että siis kyllähän mun elämässä oikeastaan ei ole akuuttia huolestumisen aihetta, kun vähän ajattelee. Että ehkä pitäisi aktiivisesti ajatella itsestään positiivisia ajatuksia ja arvostaa sitä että tähänkin pisteeseen edes on päästy. Se mun ystävä jota kedehdin, toimii myös ehkä suurimpana innostajana. Vaikka mun elämästä ei tulisi ikinä samanlaista eikä musta yhtä luottavaista, niin ainakin mä voin tehdä jotain muuta kuin vaipua epätoivoon. Ehkä tällä hetkellä suurin ongelma on se, että oon aika eristynyt normaalien ihmisten vaikutuspiiristä.

Olin viime talven poissa Suomesta ja vasta sieltä palattuani tajusin kuinka huonosti mun vanhemmilla menee. Kuinka omassa maailmassaan ne on ja kuinka negatiivinen se maailmankuva onkaan. Kuinka paljon ne pelkää, kuinka paljon se onkaan myöhäistä muuttaa suuntaa jos ne nyt sitä haluaakaan. No onhan nekin puoliksi kunniallisia, käy töissä hoitaa lemmikkiä rakentaa viljelee siivoaa kokkaa. Kaikkea kuitenkin määräilee alkoholi, kuinka monta tuntia päivässä on aikaa hoitaa kaikki asiat kun koko päivää ei voi olla juomatta. Ja mitä kaikkea ei voi tehdä, kun niin moni juttu vaatisi sen ulkomaailman kohtaamisen.

Ja tajusin vasta äskettäin, kuinka paljon mun on aina niiden luota lähtiessä pitänyt tsempata itseäni sinne maailmaan. Koota itseni ja mukautua johonkin muuhun kuin niitten arkeen. Kuinka paljon ennen piilottelin sitä, kuinka paljon ne on vaikuttaneet muhun. Kaikki! Kaikki mitä ennen tiesin oli peräisin masentuneilta juopoilta! Rakenna siinä sitten elämää. Ehkä parasta mitä mulle sitten tapahtui oli tavata mun opiskelukaverit aikanaan. Ne oli niin erilaisia, sitä ennen suurin osa mun ystävistä oli lääkityksellä tai baarissahan me istuttiin. Istuttiin toki opiskeluporukankin kanssa ja ahkerasti, mutta jotain niissä on erilaista. Se pohjasävel mistä huomaa että niille on itsestäänselvää että elämässä käy hyvin. Että aikuisuus on avioliitto lapset ura, kulttuuria koti-iltoja urheilua ja niin edelleen.

Mä en tiedä mitä aikuisuus on.