On kyyti ollut suhteellisen epätasaista ja siihen voisin kommentoida ihan sama ihan sama

Mun vanhalla kotikadulla on kaksi ikivanhaa sähkökaappia. Ne on olleet yli kaksikymmentä vuotta vinossa ja sen toisen kansi on muhkuralla niin että sadevesi kertyy siihen.  Niitä vastapäätä risteyksessä oli ennen se kioski, josta myytiin alaikäisillekin tupakkaa. Minä ostin niitä irtokarkkeja tai jäätelöä kesällä. Ja Snöreneitä. Karkkia joko viiden tai kymmenen markan pussi ja sitten ne jaettiin kaverin kanssa tasan, ostaja säännösteli missä järjestyksessä syötiin.

Samassa risteyksessä asui yksi mua vanhempi tyttö jolla oli todella vaikuttava My Little Pony -kokoelma, josta olin niin kateellinen. Mulla ei tietenkään ollut yhtään. Me asuttiin samassa risteyksessä sinapinvärisessä rivitalossa ja edelleen niillä seuduilla katselen kateellisena omakotitalojen ikkunoista sisään, niillä oli varmasti paremmin. Niiden kodeissa oli siistiä ja lämpimän turvallista. Naapurin tyttö joskus leikkikentällä kuiskasi ettei se kerro kenellekään että me mentiin niille pakoon ja soitettiin poliisit. Kun oli äidin synttärit ja sen kädet oli ihan veressä, keittiönpöytä täynnä rikottua lasia.

Kerran koulussa rehtori halusi puhua mun kanssa ja kyseli, että juodaanko meillä alkoholia paljon. Ihmettelen edelleen mistä se tiesi. Sanoin, että ei. Ilmeisesti se uskoi ja mitä se muka olisi voinut tehdä? Yläasteella yksi tyttö muuttui yhtäkkiä täysin puhumattomaksi ja jotenkin hitaaksi, eikä koko kouluaikana sille asialle tehty mitään. Se vaan istui ne kaikki vuodet pulpetissaan yksin, eikä siihen yritettykään saada kontaktia. Tarkkikselle joutui ne jotka oli kovassa äänessä ja poltti tupakkaa, ei ne hiljaiset tytöt jotka jäi kaikkien jalkoihin. Erityisopetusta ja niin edelleen.

Ne sähkökaapit tulee mun mieleen usein. Tiedän miltä tuntuisi laittaa käsi siihen kylmälle metallipinnalle syksyllä, kun on satanut vettä ja siinä on ehkä pari puista pudonnutta punaista lehteä. Ei ole hanskoja ja pyörällä ajetaan lujaa ympäri kortteleita. Pysähdytään sillalle. Oikaistaan metsän poikki. Ajetaan niin kovaa, että tuuli suhisee korvissa.